”Ja hän pani suuhuni uuden virren Jumalamme kiitokseksi. Sen moni näkee ja pelkää Herraa ja turvaa häneen.” Ps. 40:4 ”Keskiyön aikaan Paavali ja Silas lauloivat ylistystä Jumalalle, ja vangit kuuntelivat heitä.” Apt. 16:25

Filippin pimeässä vankityrmässä oli valtava ylistyskokous. Kaksi perinpohjin piestyä miestä avasivat sydämensä aarrekammiot Jumalalle vastoin olosuhteiden ja tunteiden lannistavaa todellisuutta. Kiitos kumpusi sydämistä. Ei siksi, että joku käski kiittämään, vaan siksi että sydän oli kiitosta ja ylistystä täynnä. Jumala oli saanut tehdä näiden miesten sisimmässä työtään. Hän oli saanut laittaa sinne uuden virren ja se ei voinut pysyä salassa. Raskaimman koetuksen hetkellä tuo Jumalan lahjaksi antama elämä kuohui virran lailla heidän sydämistään.

Meidän ei tarvitse etsiä onnen ja autuuden tunteita ylistääksemme Herraa. Eikä meidän liioin tule ajatelle, että sitten vaikeuksien keskellä minä alan häntä kiittämään. Tänään meillä on ihana armon päivä, tänään on pelastuksen päivä. Nyt on oikea hetki vuodattaa kiitoksemme ja ylistyksemme hänelle, jolle se kuuluu. Siihen ei tarvita hienoa lauluääntä eikä pelimannin kykyjä. Tarvitaan vain avoin sydän, joka on ottanut vastaan Jumalan ehdottoman rakkauden ja uskoo sen todeksi elämässään päivittäin. Jumala on kertakaikkiaan niin hyvä. Hän rakastaa meitä!

Sinua siunaten,
Esa-Pekka

”Sillä minä tiedän, mitkä minun ajatukseni teistä ovat, kuuluu Herran sana, rauhan ajatukset eivätkä onnettomuuden, että minä antaisin teille tulevaisuuden ja toivon. Ja te huudatte minun puoleeni ja menette rukoilemaan minua, ja minä kuulen teitä. Ja te etsitte minua ja löydätte minut: jos kaikesta sydämestänne etsitte minua, niin minä annan teidän löytää minut, kuuluu Herran sana.” Jer. 29:11-14

Meidän toivomme on Jumalassa ja yksin Hänessä. Isä tietää menneet päivämme, Hän näkee tämän päivän ja tietää myös kaiken sen, mikä edessämme odottaa. Me emme aina ymmärrä mennyttä: miksi niin tai näin piti tapahtua. Tänäänkin saatamme olla monenlaisissa kiusauksissa ja peloissa. Huominenkin voi tuntua näköalattomalta, pahimmillaan toivottomalta. Mutta on aika kääntää katseet ikiaikojen Jumalaan, tuohon uskolliseen ja luotettavaan herrain Herraan ja kuningasten Kuninkaaseen. Hänen käsissään on meidänkin elämämme sen jokaista yksityiskohtaa myöten. Hän tietää tarkalleen ja aivan yksityiskohtaisesti kaiken elämästämme. Laittakaamme yhä selkeämmin turvamme Jumalaan, joka ei koskaan hylkää eikä jätä. Etsikäämme Hänen rakastavia kasvojaan, jotta voisimme muuttua yhä enemmän Hänen kuvansa kaltaisiksi.

Laittomuus on saamassa yhä enemmän valtaa tässä maailmassa ja sen seurauksena monien rakkaus on kylmenemässä. Kristuksen rakkaus ei kuitenkaan ole kylmentynyt. Se on edelleen yhtä valloittavaa ja vapauttavaa. Seurakunnan tehtävä on edelleen sama: Rakastaa Jumalaa kokosydämisesti sekä olla välittämässä tuota taivaallista rakkautta tuntuvalla ja konkreettisella tavalla lähimmäisillemme. Alkuseurakunnan tunnusomainen piirre oli se, että uskovat olivat yhtä, elivät päivittäisessä yhteydessä, pysyivät opetuksessa ja rukouksissa. He jopa olivat kaiken kansan suosiossa.

Jumala ei ole muuttunut. Hän on edelleen rakkaus! Hänen tapansa kohdata ihmisiä on edelleen rakastaminen. Hän yhä vielä kehottaa lapsiaan rakastamaan toinen toistaan ja rakastamaan jopa omia vihollisia. ”Mutta sehän on mahdotonta!” Niin onkin, mutta mikä ihmiselle on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista. Hän edelleen vuodattaa rakkautensa Pyhän Hengen kautta meidän sydämiimme ja tekee mahdottoman mahdolliseksi. Saakoon tuleva vuosi olla Jumalan rakkauden kyllästämää. Nouskaamme rohkeasti tunkkaisista puolustusasemistamme tuoreeseen Pyhän Hengen virtaan, jossa rakkaus saa meitä ohjata uusille näköaloille Kristuksessa. Hän on joukkojemme johtaja, Jeesus, Herra, ylistetty iankaikkisesti!

Sinua siunaten,
Esa-Pekka