”Ja hän pani suuhuni uuden virren Jumalamme kiitokseksi. Sen moni näkee ja pelkää Herraa ja turvaa häneen.” Ps. 40:4 ”Keskiyön aikaan Paavali ja Silas lauloivat ylistystä Jumalalle, ja vangit kuuntelivat heitä.” Apt. 16:25
Filippin pimeässä vankityrmässä oli valtava ylistyskokous. Kaksi perinpohjin piestyä miestä avasivat sydämensä aarrekammiot Jumalalle vastoin olosuhteiden ja tunteiden lannistavaa todellisuutta. Kiitos kumpusi sydämistä. Ei siksi, että joku käski kiittämään, vaan siksi että sydän oli kiitosta ja ylistystä täynnä. Jumala oli saanut tehdä näiden miesten sisimmässä työtään. Hän oli saanut laittaa sinne uuden virren ja se ei voinut pysyä salassa. Raskaimman koetuksen hetkellä tuo Jumalan lahjaksi antama elämä kuohui virran lailla heidän sydämistään.
Meidän ei tarvitse etsiä onnen ja autuuden tunteita ylistääksemme Herraa. Eikä meidän liioin tule ajatelle, että sitten vaikeuksien keskellä minä alan häntä kiittämään. Tänään meillä on ihana armon päivä, tänään on pelastuksen päivä. Nyt on oikea hetki vuodattaa kiitoksemme ja ylistyksemme hänelle, jolle se kuuluu. Siihen ei tarvita hienoa lauluääntä eikä pelimannin kykyjä. Tarvitaan vain avoin sydän, joka on ottanut vastaan Jumalan ehdottoman rakkauden ja uskoo sen todeksi elämässään päivittäin. Jumala on kertakaikkiaan niin hyvä. Hän rakastaa meitä!
Sinua siunaten,
Esa-Pekka